Taas on foorumi kaatunu ja pitää alottaa alusta keksimällä keksimään aiheita. Hävettää itsekkin perustaa näin noloja aiheita, mutta onhan se hienoa rikkoa tabuja, vai mitä?
Asiaan. Kuulin jostain tapauksesta, joka oli mennyt 18 vuotiaana naimisiin. Jep, naimisiin. En tiedä oliko sama tapaus, mutta myös samanikäisenä oli joku saanut lapsen. Ok, ei ehkä niin harvinaista, mutta tuo naimisiin meno noin nuorena kummastuttaa ainakin mua vähän, eikä ny niin vähääkään.
Eikä vaan kummastuta vaan myös pelottaa. Koko ajatus jostain naimisiin menemisestä ja lapsista tuntuu niin kaukaselta, että huh huh. Ajattelen, että noi on ajankohtasia asioita sitten joskus pitkän ajan päästä, kun olen aikuinen. Mä oon nyt 19 ja vähän päälle puol vuotta niin 20 (joten suurin osa jäljellä olevasta nuoruudesta vietetään armeijassa ryömien). Ja kun tarkemmin miettii, se ei enää oo kovin vähän ja kai tässä pitäis mukamas alkaa olemaan aikuinen. Kai tässä pitäis jo alkaa säästämään eläkerahastoonkin? Mutta mä en ite ainakaan olis valmis minkäänlaiseen perheen perustamiseen ja hyvä jos edes jonkunlaiseen vakiintuneeseen seurusteluun. Mua tosin on aiemminki kritisoitu siitä, kun oon menny sanomaan, etten varmaan koskaan haluu lapsia. Voi olla, että tän hetkinen kanta johtuu siitä, että ajatus on niin kaukainen ja voi muuttua, mutta mä en todellakaan tajua miks kukaan haluais lapsia. Vielä kun miettii tätä nykymaailmaa ja viimeaikaisia tapatumia, niin pitää sanoa kliseesti, että en tiiä haluisinko lasta tällaseen pahaan maailmaan, jossa on muuten jo ennestään lapsia ihan älyttömästi ilman kotia ja perhettä.
Koittakaa kestää...
Mutta ei. Paskaako noita kannata miettiä, asioilla on tapana järjestyä. Eli jos perhe on tullakseen, se tulee. Jos ei, ni sit ei.
