Rantakemia.fi

Käytiin JoniXin kanssa kyyläilemässä.


Hyvä leffa mielestäni. Pisti miettimään, miten itse toimisi vastaavan katastrofin kohdalla. Vai toimisiko.

Jostain syystä tämän jälkeen Helsingin katujen ihmisivilinä ei herättänyt yhtä paljon epämiellyttäviä tuntemuksia kuin normaalisti.

Elokuvasta jäi minulle vähän novellimainen jälkimaku. Siinä ei pahemmin paljastettu tuon katastrofin syitä, seurauksia saati luonnetta, kuin ehkä parin yksilön kohdalla. Toisin sanoen olisin kaivannut vähän enemmän valmiiksi pureskeltua leffaa. Mutta ihan hyvä noinkin. Karu, mutta lopussa on kuitenkin toivon kipinää...

Katsoin tämän hiljattain uudemman kerran, ja luin pätkiä kirjasta. Naurettavan koskettava. Kyynelten määrällä ei tietyissä kohtauksissa ole rajaa. Suosittelen!

Varsinkin juuri siksi, ettei siinä selitetä tuhon syitä jne sen paremmin vain keskitytään ihmisten sisäisiin tapahtumiin, tunteisiin ja mielialaan. Paljon mieluummin katson tällaisen elokuvan, kuin jonkun erikoistehoste 3D "katso kuinka kaunis maailmanloppu onkaan" -elokuvan.