Rantakemia.fi

Olen huomannut että suurin osa elokuvista ja muusta viihteestä/taiteesta, mitä tulee kulutettua on perusvireeltään melko synkkää. Joko kauhua, inhorealistista maailman kuvaamista tai muuten vaan painostavaa elämän merkityksettömyyden maalailua.

Joten listatkaamme elokuvia (tai muuta viihdettä/taidetta/mediaa/watever) mistä teille jäi hyvä olo. Jotain mikä sai teidät hymyilemään tai antoi teille toivoa, olematta silti tyhjänpäivästä tuubaa. Mahdoton yhtälö? En usko.

Ja ei, maailman pahuudelta ei tarvitse eikä saa sulkea silmiään, mutta ei siinä tarvitse jatkuvasti piehtaroidakaan. Se kääntynee pidemmän päälle itseään vastaan.

Pallo on taas heitetty. Palaan itse perinteen mukaisesti myöhemmin asiaan

Yes man, Wall-e, Guy Ritchien gangsteri leffat

Jaa-a, eipä tuu nyt äkkiseltään mitään mieleen joka antais toivoa(mut hymyilemään nyt saa joka toinen leffa), onhan noita komedioita, mut ne ei taida täyttää noita sun asettamia kriteerejä. Ne on lähestulkoon aina sellasta ns. krapulaviihdettä. Sit on tietenkin lastenelokuvat joidenka opetukset on aina että hyvä voittaa pahan jne.

Mut yleisesti ottaen hyvä fiilis tulee "hyvän elokuvan" kattomisesta, riippumatto siitä onko genre jotain "kaikkileivänpäällesuikaleinagorea" vai joku romantinendraamakomediascifitrilleri. Hyvällä elokuvalla meinaan sellasta leffaa jossa toimii vähintään käsikirjotus, ohjaus ja näyttely yks yhteen.

Nyt kun mietin niin tuo Voi veljet, missä lienet (O Brother, where art thou?) taitaa olla viimeisin näkemäni aika hyvin noihin kriteereihin menevä leffa. Se oli kokonaisuutena melko kepeä elokuva, mutta ei silti krapulaviihdettä Kemistin sanoin (jolle voisi myös ehkä perustaa oman ketjunsa? )